Julkisuudesta on saanut virheellisen käsityksen, että kaikki alueen kokoomuslaiset kansanedustajat kannattavat Helsingin, Espoon, Kauniaisten, Vantaan ja Sipoon liittämistä yhteen.   

Emme kannata suurkunnan perustamista, koska mielestämme se ei ratkaise alueen keskeisiä haasteita. Erityisesti vastustamme Espoon ja Helsingin liittämistä yhteen.

Tuoreessa kuntauudistusraportissa todetaan, että kuntien talouden kriisiytyminen sekä alueiden eriarvoistuminen ovat ongelmia, jotka tulee ratkaista. Tutkimusten mukaan suurkunnat eivät kuitenkaan ole vastaus näihin kysymyksiin. Etenkään Espoon talous ei ole kriisiytymässä, vaan on pysynyt hallinnassa järkevän ja pitkäjänteisen taloudenpidon ansiosta.

Metropolialueen kuntien tulee sopia yhdessä etenkin maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen liittyvistä asioista. Kuntauudistusesitys otetaan nyt Espoossakin erittäin huolellisen tarkastelun kohteeksi. Yksi vaihtoehto on tarjota yhteistyön kättä myös Länsi-Uudenmaan suuntaan, kuten Kirkkonummelle.

Tärkeää on, että tulevaisuuden rakentaminen perustuu tosiasioihin sekä aitoon keskusteluun eri osapuolten välillä. Näin pystymme löytämään ratkaisuja, jotka hyödyntävät koko Suomen ja suomalaisten hyvinvointia. 

Pia Kauma, kansanedustaja, kok, Espoo
Sanna Lauslahti, kansanedustaja, kok, Espoo
Marjo Matikainen-Kallström, kansanedustaja, kok, Espoo
Kari Tolvanen, kansanedustaja, kok, Espoo

Uusiin julkisiin kiinteisiin kulueriin meillä ei vain ole mahdollisuutta.  Kaikesta tingitään ja säästetään: esimerkiksi terveydenhoidosta ja jopa meidän ylpeilyn kohteestamme opetuksestakin. Myös Museovirastolta napataan aimo siivu ja toimintoja rationaalistetaan. Ei tähän yhtälöön mahdu enää Guggenheimia, vaikka kuinka olisi hieno mahdollisuus.

Miksi sitten tuhot olivat suuremmat kuin aikoihin? Varmaan osittain siksi, että enää ei haluta tai osata varautua siihen kaikkein pahimpaan vaihtoehtoon. Linjoja ei raivata, eikä tehdä läheskään kaikkia niitä ennalta ehkäiseviä töitä jotka pitäisi suurien tuhojen välttämiseksi. Se kun maksaa.

Maksoihan se ennenkin, mutta silloin katsottiin tärkeäksi että sähkö kulki. Nyt kun olemme täysin sähköistynyt yhteiskunta, niin nyt sähkön kulun varmistaminen ei sitten enää olekaan tärkeää. Sekin on hyvä muistaa, että varautumisessa ei ole yhtä ainoata tapaa, vaan monia eri vaihtoehtoja, esimerkiksi maakaapelointi ja tienviereen sijoittaminen missä se suinkin on mahdollista. Olen kirjoittanut tästä ennenkin, toivottavasti nyt saadaan asiaa eteenpäin. Ainakin ministeri Häkämies on tosissaan.

Valtiovarainvaliokunnan Elinkeinojaostossa, jonka Kokoomusvastaava olen, linjasimme Venäjäpolitiikkaa talouden näkökulmasta. Valiokunta lisäsi momentille “Kansainvälistymisavustus yritysten yhteishankkeisiin” ja siinä erityisesti kohtaan “Suomalaisyritysten toimintamahdollisuuksien edistäminen Luoteis-Venäjällä”  1 000 000 euroa, jolla edistetään pk-yritysten etabloitumista Venäjälle.

Käsissänne on Joulukannel, Karjalan Liiton joululehti, joka tänä vuonna julkaistaan 57. kerran. Ensimmäinen Joulukannel putkahti painokoneesta jo vuonna 1954, vain 10 vuotta rauhan solmimisen jälkeen. Lehdellämme on siis pitkät perinteet ja vuosien saatossa erittäin runsaslukuinen lukijakunta. Useimmiten lehti kulkee perheessä sen jäseneltä toiselle, lukemista ja kiintoisia juttuja riittää useammaksikin lukutoviksi.

Samalla tavoin kuin Joulukannel on kulkenut Suomen sotienjälkeisten vuosien ajan odotettuna ja pidettynä joululukemistona, samalla tavoin toinen perinteemme “Karjalaiset kesäjuhlat” on pysynyt karjalaisen kansan kestosuosikkina vuodesta toiseen. Näistä pitkään jatkuneista perinteistämme voimme syystä olla ylpeitä!

Yksi Karjalan Liiton tehtävistähän on juuri karjalaisten perinteiden, perinnön ja kulttuurin vaaliminen. Vuosien kuluessa on ollut haastavinta jatkaa perinteitä samalla huomioiden ympäröivän yhteiskunnan ja maailman muutokset. Vaikka ihminen ihmisenä ei juurikaan ole muuttunut, on meidän suomalaisten toimintaympäristö, asennemaailma ja tiedontaso huimasti laajentuneet.

Tässä uudessakin elämänpiirissä hyvät, koetellut karjalaisuuden tukipilarit toimivat yksilön apuna. Elämänmyönteisyys, avoimuus ja yhteisöllisyys ovat edelleen hyviä elämän ohjeita kaikille, ei vain meille karjalaisille. Ehkä juuri se, että arvomme ja asenteemme myös tänä päivänä ovat hyviä ja kannatettavia, on tuonut liittoomme uusia tervetulleita jäseniä myös karjalaisen heimon ulkopuolelta.

Ihmisten välinen yhteisöllisyys korostuu monesti juuri joulun aikaan. Kokoonnutaan yhteen suvun ja ystävien kanssa ja halutaan jakaa tärkeä juhla ja sen tuottama ilo läheisten kesken. Joulun aikaan myös herkistytään muistamaan niitä vähäosaisempia, jotka selvitäkseen tarvitsevat kanssaihmisten auttavaa kättä. On hyvä muistaa, että apu voi olla paljon muutakin kuin rahaa tai tavaraa. Arjen askareissa auttaminen, vierellä kulkeminen tai pelkästään kuunteleminen voivat olla suureksi avuksi tarvitsijalle. Yhteisöllisyyden piiriin kuului ennen vanhaan koko kylä, miksei niin voisi olla tänäkin päivänä.

Myös laajempi, koko suomalaisen yhteiskunnan yhteisöllisyys, on nyt tarpeen. Rohkeus ja vastuun kantaminen yhteisistä asioista, yhteen hiileen puhaltaminen ja toisistamme huolehtiminen on tarpeen nyt kun uutiset maailmalta ovat olleet suurimmalta osin huolestuttavia ja pelottaviakin. Oman yhteiskuntamme säilyttäminen suvaitsevana, monikulttuurisena ja elämänmyönteisenä on entistäkin tärkeämpää.  Annetaan karjalaisten arvojen näkyä myös jokapäiväisessä elämässämme.  

Toivotan kaikille teille lukijoille iloista joulun odotusta, rauhallista ja myönteistä joulun aikaa sekä lepoa kaiken kiireen keskellä. Olkoon tuleva vuosi teille onnellinen ja menestyksekäs!

Marjo Matikainen-Kallström
Karjalan Liiton puheenjohtaja

Valkjärven pitäjä sijaitsee Karjalan kannaksella lähellä vanhaa rajaa. Myös omat juureni ovat Kannakselta, isäni on Viipurista ja äitini Viipurin maalaiskunnasta. Olenkin käynyt useita kertoja juuri Kannaksen alueella kotiseuturetkillä ja tutustumassa muutenkin Karjalan kannaksen nykymenoon.

Kotiseuturetket, joita Karjalaisseurat ja muutkin tahot tekevät rajan taakse ovat tärkeitä niille, joilla on eläviä muistoja alueelta. Tärkeitä ne ovat myös meille, jotka näin saamme tutustua yhteen merkittävään osaan maamme historiaa. Omat lapseni lähtevät mielellään Karjalan retkille mukaan ja varsinkin Roni-poikani on innostunut alueen historiasta. Kannustankin lämpimästi ottamaan retkille mukaan niin lapset kuin lapsenlapsetkin. Siten aito rakkaus Karjalaan siirtyy sukupolvelta toiselle.

Hyvät ystävät

Karjalan Liiton tämän kolmivuotiskauden teema on “Karjalaiset yhdessä”. Juuri yhteisöllisyys, yhdessä oleminen ja tekeminen on yksi meidän karjalaisten vahvoja puolia. Emme halua mökkihöpertyä kotona vaan lähdemme kylille tapaamaan muita: ystäviä, tuttuja ja sukulaisia. Varmasti tämä meidän luonteen piirteemme on yksi syy siihen, että tilaisuuksissamme on yleensä paljon väkeä ja iloinen tunnelma.

Vuositeema tänä vuonna on “Kulttuurit kohtaavat”, ensi vuonna se on “Käden taidot” ja 2013 “Karjalainen musiikki”. Oikeastaan voidaan sanoa, että kaikki kolme teemaa käsittelevät samaa aihepiiriä, kaikki kuuluvat tuon kulttuurin suuren sateenvarjon alle.

Kulttuuriministeri Arhinmäki on aivan oikein todennut, että kulttuuri kuuluu kaikille ja sitä on oltava tarjolla koko Suomessa. Karjalan Liiton seuratoiminta on hyvä esimerkki koko maan kattavasta verkostosta, joka tarjoaa myös kulttuuriin liittyviä tapahtumia kaikille halukkaille.

Tänä vuonna kulttuurit ovat kohdanneet monella eri tasolla. Oman maamme eri kulttuurit ovat kohdanneet, toisaalla suomalainen kulttuuri on kohdannut muiden kansojen kulttuureja. Myös eri kulttuurilajit ovat lyöneet kättä tänä vuonna: ruokakulttuuri, liikuntakulttuuri, musiikki, tanssi ja kuvataiteet ovat olleet mukana seurojemme, piiriemme ja liiton tapahtumissa. Erityisesti on pakko mainita, että kun kotiseutuneuvos Aira Viitaniemi osallistui jälleen Euroopan parlamentin ruokakulttuuripäiville hänen karjalanpiirakkansa kirjaimellisesti vietiin käsistä.

Ensi vuonna nostamme valokeilaan yhden meille rakkaimmista toimintamuodoista, Käden taidot. Mitä kaikkea taitavien käsien luomuksia karjalainen perinne onkaan tuottanut vuosikymmenten myötä. Niitä saamme ihailla niin museoissa kuin yksityiskotienkin aarteina. Vanhat työtavat ja työvälineet tulevat tutuiksi meidän kursseillamme ympäri maata ja jälleen kerran saamme olla jatkamassa esi-isiemme ja –äitiemme perintöä eteenpäin tulevaisuuteen. Myös ensi kesän Karjalaisilla kesäjuhlilla teema on hyvin esillä.

Karjalainen musiikki on vuorossa 2013. Tämän teeman ympärille ollaan vasta suunnittelemassa ohjelmaa, mutta niin kuin jokainen meistä tietää materiaalista ei tule pula!

Hyvät Valkjärvi-seuralaiset

Karjalaisuudesta kumpuava kulttuuri tuottaa vuosi toisensa perästä mitä upeampia ja sisällöltään monipuolisia, tarkkoja ja mielenkiintoisia kirjoja.  Tuntuu, että Karjalan alue on ehtymätön lähde, josta voimme ammentaa ja muistiin kirjoittaa lukemattomista eri aiheista ja näin säilyttää henkistä perintöämme myös tuleville sukupolville.

Karjalaisilla pitäjä- ja sukumarkkinoilla julkistettiin viime viikonloppuna Vuoden karjalainen kirja. Tällä kertaa valinta osui Antti Palomäen kirjaan “Juoksuhaudoista jälleenrakennukseen”. Kirja kertoo siirtokarjalaisten vaikutuksesta Suomen asuntopolitiikkaan ja kaupunkirakenteeseen. Tämä on ensimmäinen kerta, kun valinta osui väitöskirjaan. Sen tieteellisesti tarkka sisältö on kirjassa saatu oivallisesti helposti luettavaan ja omaksuttavaan muotoon.

Vuoden 2011 karjalainen pitäjä- ja kyläkirja – kilpailun voitti “Paluu muistojen Muurilaan”, jonka on toimittanut Seppo Pirhonen. Se on huolellisesti koottu katsaus Muurilan kylän vaiheista kivikaudelta nykypäivään.

Jälleen kerran valitsijoilla oli suuri vaikeus päättää voittajakirja runsaasta ja korkeatasoisesta osallistujajoukosta. Tällä kertaa nämä kaksi kirjaa nousivat palkintopallille.

Hyvät ystävät

Tänään teillä on paitsi 50-vuotisjuhla, samalla myös seuranne joulujuhla, mikä sopiikin hyvin näin ensimmäisenä adventtina. Ensimmäinen adventtikynttilä on sytytetty, ensimmäinen adventtikalenterin luukku on avattu ja ikään kuin virallinen joulunodotus on alkanut.

Jouluun liittyviä puhtaasti karjalaisia perinteitä ei juuri ole. Joulutavat ovat olleet melko samanlaisia ympäri Suomea, aattona on saunottu ja joulupäivänä käyty kirkossa. Tietysti Karjalassa ortodoksisuus on tuonut omat perinteensä sen vahvoille alueille.

Mielenkiintoinen, vanha karjalainen perinne on ollut naamiokulkueet. Niistä on perimätietoa kahdeltakin eri alueelta, Säkkijärven ja Viipurin maalaiskunnan alueelta ja toisaalta Raja-Karjalasta. Naamioituneet nuoret kulkivat outoihin vaatteisiin pukeutuneina pitkin kyläraitteja talosta toiseen ja pitivät iloa keskenään ja esiintyivätkin taloissa jonkin verran. Säkkijärven alueella puhuttiin ropakoinnista, kun taas Raja-Karjalan ortodoksialueilla puhuttiin Smuutta-perinteestä.

Tämän tavan esiintymisalueet eivät olleet kovin laajoja ja ne olivat selvästi toisistaan erottuvia. Esimerkiksi nuorisojoukkojen kulkeminen saattoi tapahtua jouluiltana tai sitten “joulujen välillä” eli joulun ja uuden vuoden välisenä aikana.

Kun karjalaiset siirtolaiset asettuivat uusille asuinsijoilleen, erityisesti Lounais-Suomessa tapa jatkui, tosin hiipuen. Alueilla, joilla oli nuuttipukki-perinteitä, nämä kaksi perinnettä sekoittuivat toisiinsa vähän niin kuin virpomisperinne ja pääsiäisnoidat. Kylän taloissa kiersivät niin karjalaiset kuin valtaväestökin samoissa porukoissa.

Joulun aika on monissa perheissä perinteiden kunnioittamisen aikaa. Tämän päivän jouluperinteisiin  liitetään erottamattomasti jouluruuat. Omista lapsuuden jouluista muistan, että aaton vietto alkoi vasta melko myöhään illalla, töiden ja hautakierrosten jälkeen. Sitten illalla katettiin joulupöytä kinkkuineen ja laatikoineen.

Laatikoihin kuului ehdottomasti porkkana- ja lanttulaatikot ja kuuluu vielä tänäkin päivänä. Sen sijaan imelletty perunalaatikko tuli joulupöytäämme vasta mieheni myötä, hänen kotonaan Ruotsinpyhtäällä se oli itseoikeutettu jouluherkku. Vanha perinteinen karjalainen joulunajan herkku maksalaatikko ei kuulunut lapsuuteni jouluihin vaan se oli pikemminkin ympäri vuotinen arkiruoka. Arkiruoka se on edelleenkin, mutta olen tuonut sen myös oman perheeni joulun perinteisiin.

Lapsuudesta muistan myös joulutortut, joiden hillosilmänä oli luumuhillo niin kuin suurin osa suomalaisista tekee varmaan tänäkin päivänä. Perinnetiedon mukaan Karjalassa joulutortut sisälsivät luumun sijasta omenasilmän. Nyt kun omat lapseni ovat pieniä, olen leiponut myös näitä niin sanottuja “oikeita” joulutorttuja ja kyllä ne ovat hyvin maistuneet tälle uudellekin sukupolvelle.

Hyvä juhlayleisö

Kun yhdistämme teemamme Karjalaiset yhdessä ja Kulttuurien kohtaaminen saamme lopputulokseksi lämpimän ajatuksen yhdessä olemisesta, yhdessä tekemisestä ja läheisistämme huolehtimisesta. Se sisältää myös ihmiset lähipiirimme ulkopuolella, ne joita kohtaamme arjessamme, ne jotka asuvat samassa rapussa ne joita tapaamme työssä tai vapaa-aikana.

Erityisesti joulun aikaan, joka perinteisesti on yhdessäolon aikaa, on hyvä muistaa, että ketään ei jätetä yksin. Ystävällisyys, mukaan kutsuminen ja huomioon ottaminen ovat aineettomia lahjoja, joiden arvo on ihmisyydessä.

Toivotan juhlivalle yhdistyksellenne Karjalan Liiton ja omasta puolestani lämpimät onnittelut. Pirteälle 50 vuotiaalle menestystä jatkossakin! Koko juhlaväelle toivotan hyvää adventtiaikaa ja mukavaa lähenevän joulun odotusta!

– Pahin tilanne on yli 50-vuotiailla, toteaa Tekniikan akateemiset TEKin puheenjohtaja Marjo Matikainen-Kallström. 

Suomen työttömistä insinööreistä reilu kolmannes on yli 50-vuotiaita, ja heidän suhteellinen osuutensa on vuodessa kasvanut viisi prosenttiyksikköä. Heille uudelleen työllistyminen on vaikeaa. Tämän ikäryhmän työttömyysjaksot ovat usein olennaisesti pidempiä kuin nuorempien. Kuitenkin heillä voisi olla 10-20 vuotta täysipainoista työelämää edessä.

 - Tämän joukon työpanoksen myötä Suomi on vaarassa hukata huomattava osaamispotentiaalin. Se on iso menetys Suomen kansantaloudelle ja suomalaisten hyvinvoinnille, Matikainen-Kallström sanoo.  - Siksi tämän joukon työllistämiseen on kohdistettava erityisiä työvoimapoliittisia toimenpiteitä. 

– Myös työnantajilla on tässä näytön paikka. Osaajien työllistämisen kautta työnantajat voivat antaa oman panoksensa työurien pidentämiseen ja sitä kautta kestävään kansantalouteen. Tällä hetkellä näyttää siltä, että korkea koulutus ja pitkä kokemus on monen työnantajan mielestä rekrytoinnin este, Matikainen-Kallström ihmettelee.

Matikainen-Kallström otti kantaa osaajien työllisyystilanteeseen TEKin valtuuston kokouksessa 25.11.2011 Helsingissä.

Lisätietoja: TEKin puheenjohtaja Marjo Matikainen-Kallström, 050 512 1578

Pankkitoimintaa voi verrata kunnalliseen vesilaitokseen, niin elintärkeä se on kansantaloudelle. On selvää, että vesilaitos voi toimia laillisesti myös silloin, kun sillä on huonot pumput ja pienet putket ja se joutuu rajoittamaan vettä ja pakottamaan ihmiset tilapäiseen vesihuoltoon. Kuten vesilaitokselle, ei pankkijärjestelmällekään pienuus ole lain vastaista.

Kuinka suuri sitten tulisi Suomen pankkijärjestelmän olla kansantalouden rahoitushuollon näkökulmasta? Missä vesilaitoksen tehon ratkaisevat pumput ja putkien koko, siinä pankkijärjestelmän tehon sanelee oman pääoman määrä.

Tilastoista käy ilmi, että suomalainen pankkijärjestelmä on poikkeuksellisen pieni. Oman pääoman suhde maan bruttokansantuotteeseen antaa huolestuttavat lukemat Suomelle: Suomi 13 %, Saksa15 %, Hollanti 17 % ja Ruotsi 18 %ja Ranska sekä Italia noin 24%. Euroalueen keskiarvo on noin 23%.

Kun prosentit muunnetaan euroiksi Suomen pankkijärjestelmästä puuttuu omia pääomia noin 19 miljardia euroalueen keskiarvoon verrattuna. Ero Saksaan on noin 4 miljardia, Ruotsiin ja Hollantiin on noin 8 miljardia euroa. Kun vertailukohteeksi otetaan Italian ja Ranskan pankkijärjestelmät, ero venähtää jo 20 miljardiin euroon.

Ei kalaan tarvitse mennä merta edemmäksi. On hyvää europolitiikkaa, että Suomi laittaa oman pankkijärjestelmänsä kuntoon. Kriisin syventyessä emme halua aiheuttaa riesaa muulle Euroopalle emmekä pullonkaulaa Suomen kansantalouden toiminnalle.

Marjo Matikainen-Kallström
kansanedustaja
Talousvaliokunnan varapuheenjohtaja

Syksyn piirikierrokset on käyty ja tutut naapuriseurojen toimihenkilöt tavattu. Parasta antia näissä tilaisuuksissa on ajatusten ja kokemusten vaihtaminen yli yhdistysrajojen tietysti Liiton kuulumisten ohella. Jos jossain päin on keksitty uusia toimintamuotoja niin piirin yhteisissä tilaisuuksissa tieto niistä leviää.

Sellainen toiminta, joka onnistuu hyvin muualla, voisi onnistua meilläkin ja mikä parasta: valmiin, koetellun mallin saa ihan vapaasti käyttöönsä. Esimerkiksi Äijälän piiritilaisuudessa kerrottiin sauvakävelyilloista, joissa yhdistyy hienosti kunnon ylläpitäminen ja kuulumisten ja ajatusten vaihtaminen. Sauvakävely on laji, johon pätee kolmen p:n sääntö: Pitää Pystyä Puhumaan. Meille karjalaisille tämä onkin tärkeä ehto, kukapa sitä tuppisuuna ystävien kanssa viihtyy.

Toinen mainio toimintamuoto on kirjapiiri.  Lukeminen on meille monelle rakas harrastus, joka entisestään syvenee kun teokseen tulee erilaisia näkökulmia eri lukijoilta. Vaikka painettu kirja taistelee olemassaolostaan sähköisten viestimien yleistyessä varsinkin nuorison keskuudessa, on se yllättävästi pitänyt pintansa tässä kilvassa. Myöskään Karjala-taustaisten kirjojen vuo ei ole ehtynyt, vaan jatkaa vuolaana edelleen.

Edelliset ideat voi toteuttaa täysin ilman kuluja, mikä on yksi niiden hyvistä puolista. Iltamien järjestäminen vaatiikin sitten jo vähän järjestelyvaroja ja vapaaehtoisia talkoolaisia, mutta osallistumismaksuilla ja puhvetin tuotolla saadaan ne varmasti katettua.  Karjalaisseurojen Salon piirin Perinneiltamat lokakuun kaamoksen keskellä olivat oikein mukava tapahtuma.

Sauvakävelemään, lukemaan tai iltamiin on mukaan tulemisen kynnys matalalla. Yhteinen kiinnostuksen kohde auttaa tutustumaan uusiin ihmisiin ja sitä kautta muuhunkin Karjalaisseurojen toimintaan.

Hallituksen kuulumisia

Uusi hallitus ja uudet puheenjohtajat ovat ripeästi tarttuneet asiain hoitoon.  Liiton osaavan toimistohenkilökunnan kanssa on asioita saatu hyvin eteenpäin. Myös yhteistyötä kenttään päin on tehostettu.

Suurin yksittäinen hoidossa oleva asia on edelleen Karjalan Liiton talouden saattaminen tukevalle pohjalle ja tasapainoon. Toinen huolemme on meille kaikille tärkeän Heimotalon remontointi arvoiseensa kuntoon. Vaikka emme omista kiinteistöä yksin, on se meille henkinen kotimme ja siksi erityisen tärkeä. Kunnostamista ei oikein enää voi lykätä, vuonna 1974 valmistunut talo on sen ikäinen, että pelkkä pikameikki ei enää riitä, vaan tarvitaan kunnon ”facelifting”.

Karjalan Liitossa on vuosien myötä ollut useita rajantakaisiin hautausmaihin liittyviä projekteja. Sen jälkeen kun niitä alettiin toteuttaa yhteistyössä venäläisten kanssa, on paikallinen vastustus heikentynyt ja pysyviä tuloksia on saatu aikaan. Tällä hetkellä on meneillään Äyräpään kirkonmäen virallisen suojelualueen turvaaminen vuoden 1992 solmitun valtiosopimuksen mukaisesti.

Luovutetun Karjalan alueella on lukuisia hautausmaita. Niiden kunto vaihtelee paljon. Esitänkin pyynnön teille, jotka teette erilaisia matkoja rajan taakse. Jos kohtaatte matkoillanne ongelmia hautausmailla, kertokaa niistä meille Karjalan Liittoon. Meillä on asema ja mahdollisuudet vaikuttaa hautausmaiden kunnioittamiseen ja ylläpitämiseen.   

Lopuksi vielä muistuttaisin ja korostaisin uusien yhteydenpitokeinojen, meilin, nettisivujen ja miksei Facebookinkin käyttöä yhteydenpidossamme. Maailma ympärillämme muuttuu, muututaan mekin sen mukana. Otetaan sähköinen viestintä haltuumme lisäkeinona itsemme tunnetuksi tekemisessä.

Kaikki eivät kuitenkaan tunne nettimaailmaa omakseen, joten heihin olemme yhteydessä postitse kuten aina ennenkin.

Kaikille teille hyvää syksyn jatkoa ja mukavaa joulun ajan odotusta.

Marjo Matikainen-Kallström
puheenjohtaja

Affordable energy supply and environmental policy – an unbridgeable gap?

Distinguished guests and guest speakers,

It is a pleasure to be here in this conference that tackles a very important and topical issue: energy supply and tomorrow’s challenges. We have already heard interesting insights on the topic and I look forward to hearing the coming presentations. Moreover, I am honored to give you a presentation on the Finnish situation. As you may know, in recent years we have made far-reaching decisions on our energy mix. These decisions have demanded ability to combine differing and sometimes even contradicting goals. We need to ensure the security of energy supply, but there are also climate change and other environmental questions that need to be addressed. And of course, there is the question of money, or actually in these days the lack of it.

In Finnish energy and climate policies we can see many goals and principles. The ultimate goal is to replace harmful fossil fuels of foreign origin. But there are also others, such as 1) effective emission reductions, 2) cost-efficiency, 3) ecological sustainability, 4) security of supply, 5) self-sufficiency, and 6) moderate pricing of energy.

As there are so many differing goals, Finland deploys and fosters energy resources on a wide scale: renewable energy such as hydro, wind, and wood, low-emission nuclear energy and also peat that is used especially together with wood. And at this point we still need to use oil and coal, as well as natural gas.

In all these cases energy production causes environmental effects. We all know the effects of fossil fuels. On the other hand, in use of wood energy the effects on biodiversity must be taken into consideration. When deploying wind energy, the mills need to be placed in such areas where they do not cause harm for example to endangered sea eagles. At nuclear power plants safety and final disposal of waste must be assured. Peat production can cause effects on biodiversity and nearby lakes, and it is also a source of carbon emissions. Lastly, hydro energy causes effects to the river ecosystems.

As the environmental effects are various, formulating the energy mix must be done with care. To minimize the environmental effects the right balance must be found. For example we can’t put all our bets on wood energy as we must take care of the biodiversity questions and that the forests can grow also in the future. As without sustainable forestry the result could be a slow eradication.

That’s also a reason why in Finland nuclear energy is seen as one important part of the energy mix. It is a safe, reliable and cost effective electricity source and for that reason utterly important to the Finnish energy intensive industry. But of course it also contains risks. The Finnish nuclear energy companies pay utmost attention to the safety and risk management. Also the final disposal has been solved for two of the companies. As regards to the newest company, Fennovoima, the final disposal remains to be solved. The national solution on final disposal of radioactive waste, mentioned in the program of the government, can mean either exchanging information or sharing the storage space, or something between those options. There is also a big question about renewing the Fortum nuclear power plants in Loviisa. During this term no new decision – in principle for new nuclear power units will be given.

 Ladies and gentlemen,

Last but not least I would like to highlight energy efficiency as in many cases it is the best and most cost-efficient means to reduce emissions and avoid environmental harm. The Finnish government has taken a lot of measures to foster energy efficiency at all sectors of the society, e.g. housing, traffic, and industry. In Finland there are also a lot of activity on energy and environmental technology branch:  new technologies, energy efficiency innovations and so on. We see this as a branch that needs to be fostered by government actions. We believe it provides new jobs and it can help us solve the big global challenges, not the least thus provide substantial contribution to the CO2 emissions and further to the climate change.