Uudenmaan Kokoomus, nettisivut
16.2.2010

Ydinlupia 0-3

Vielä tällä vaalikaudella eduskunta saa päätettäväkseen tulevaisuuden kannalta erittäin merkittävän linjauksen. Energiaratkaisut ovat aina pitkäjänteisiä, niillä viitoitetaan tie tulevaisuuteen paljon pitemmäksi ajaksi kuin yhdeksi vaalikaudeksi. Viisautta ja harkintaa on siis löydyttävä tulevienkin sukupolvien tarpeiden ja arvojen tyydyttämiseksi.

Nyt jo olemme tehneet sitoumuksia, jotka koskevat uusiutuvan energian määrää, kasvihuonekaasujen vähentämistä ja luopumista fossiilisista polttoaineista. Olemme mukana hillitsemässä maapallon lämpötilan nousua ja pienentämässä aiheuttamaamme hiilijalanjälkeä. Yksittäiset ihmiset ovat oivaltamassa, että jätteiden lajittelu, julkisen liikenteen käyttö, sähkölaitteiden valmiustilan sulkeminen, rakennusten lämpöeristysten parantaminen ovat pieniä, mutta tärkeitä tekoja tavoitteiden saavuttamiseksi. Myös valtiovallan on ratkaistava millaisin askelin, millaisin jalanjäljin tulevaisuuteen taivalletaan.

Ei jäädä yhden kortin varaan, keinoiksi koko pakka

Kaikkia tavoitteeseen vieviä energialähteitä on kehitettävä ja otettava niitä käyttöön. Ratkaisuja tehtäessä on kuitenkin pidettävä katse horisontissa, mahdollisimman kaukana tulevaisuudessa. Likinäköinen energiapolitiikan käyttö alue- ja maatalouspolitiikan välineenä on vastuutonta ja haitallista. Energian lähteeksi tarvitsemme niin vettä, turvetta ja puuta kuin tuulta, aurinkoa ja maalämpöä. Näistä on valittava ensin kustannustehokkaimmat keinot, toissijaisina tulevat sitten suurta tukea vaativat, energiaa satunnaisesti tuottavat tuotantomuodot.

Kaikki yllä mainittu tarvitaan, mutta se ei riitä. Nykyinen hallitus on sitoutunut siihen, että teollisuutemme saa tulevaisuudessakin tarvitsemansa energian ja tähän lupaukseen teollisuuden on voitava luottaa.

Siksi perusenergia Suomessa tullaan tulevaisuudessakin saamaan ydinvoimasta. Ydinvoiman etu on, että se tuottaa jatkuvana virtana tasalaatuista, päästötöntä energiaa ja sitä syntyy paljon.

Viimeistään Olkiluoto III:n rakentaminen on meille opettanut, ettei ydinvoimaloita rakenneta hetkessä eikä edes kahdessa, vaan aikaa kuluu helposti 10 vuotta ja enemmänkin. Siksi päätökset on tehtävä riittävän ajoissa. Siksi nyt on hyväksyttävä kaikki kolme voimalahakemusta.

Mitä tästä seuraa?

Olematta minkään tason ennustajaeukko voi varmasti väittää, etteivät voimalayksiköt tule valmistumaan yhtä jalkaa samaan aikaan. Jo pelkästään lupia hakeneiden yritysten lähtökohdat ja valmiudet ovat aivan erilaiset, Fortumilla ja TVO:lla on kokemusta, Fennovoima on alalla noviisi. Loviisa ja Olkiluoto rakennettaisiin jo valmiiseen ympäristöön lisärakentamisena, Fennovoima rakentaisi täysin neitseellisen maastoon, jolloin lupaprosessit valituksineen tulevat kestämään tunnetusti kauan.

Fortumin lupahakemusta puoltaa myös Etelä-Suomessa valmiina oleva järeä kantaverkko, joka pystyy välittämään riittävän määrän sähköä muualle maahan. Kun Loviisaan ensimmäiseksi rakennettu yksikkö lopetetaan, on luontevaa, että sitä korvaamaan rakennetaan uusi yksikkö samalle alueelle. Mielenkiintoisen lisäarvon Fortumin hakemukselle tuo mahdollisuus lauhdelämmön talteenotolle ja hyödyntäminen ydinkaukolämpönä pääkaupunkiseudulla.

Pelko siitä, että Suomesta tulisi ydinvoimalla tuotetun energian vientimaa, tuntuu oudolta. Pohjoisen sijaintimme vuoksi meillä energian kulutus vaihtelee huomattavasti vuodenaikojen mukaan. Koska pyrimme saamaan tuontienergian osuuden mahdollisimman pieneksi on oma tuotantomme mitoitettava ottamaan huomioon kulutushuiput. Jos sitten muuna aikana meillä on varaa myydä energiaa niin mikäs siinä, miksi sitä pitäisi pelätä.