Marjo Matikainen-Kallström
kansanedustaja, Karjalan Liiton varapuheenjohtaja
Pääkaupunkiseudun uusikirkkolaiset ry:n 35-vuotisjuhla
10.10.2010, Karjala-talo, Helsinki

  Hyvät uusikirkkolaiset, vai pitäisikö käyttää sanontaa hyvät uuskirkkoiset, hyvät karjalaiset ja  karjalaisuuden ystävät

 Heti ensimmäiseksi haluan kiittää teitä siitä, että teidän säännöllinen toimintanne täällä Karjala-talossa on osaltaan tekemässä karjalaisuutta eläväksi ja elinvoimaiseksi osaksi ympäröivää yhteiskuntaa. Karjala-talo olisi vain yksi rakennus muiden joukossa, ellei sen suojissa vaalittaisi ja kehitettäisi meille niin rakasta karjalaista kulttuuria monin eri tavoin. Yksi mukavimmista tavoista on kohdata ihmisiä ”Kohvii hörppimällä ja vaa haastelemalla”.

 Itselleni Karjala-talo on tullut läheiseksi paitsi tietysti lukuisista kokouksista ja tapaamisista, myös ennen kaikkea mieliin painuvista juhlista. Karjalaiset kun jotain järjestää, niin yleensä hyvää tulee. Kiitoksia teille siitä, että sain tulla mukaan yhdistyksenne 35-vuotisjuhlaan.

 Hyvä juhlaväki

 Karjalan Liitto viettää tänä vuonna 70-vuotisjuhliaan. Aktiivisina ja ripeinä ihmisinä karjalaiset tarttuivat toimeen heti sodan loputtua. Karjalan liitto perustettiin 20.4.1940 Helsingissä noin 400 kokousvieraan läsnä ollessa karjalaisen henkisen, taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin turvaamiseksi.

 Liittomme on 70-vuoden aikana muuttunut ja uudistunut aikansa mukana. Uuden strategian mukaisesti liitto ylläpitää ja edistää karjalaista kulttuuria. Nykyään liittoon kuuluu 470 jäsenyhdistystä ja –säätiötä. Viime vuonna saimme uusia henkilöjäseniä lähes 3000. Vähän yllättyneinäkin voimme kysyä mikä muu järjestö pystyy tähän? Karjalaisuus ja karjalainen kulttuuri elää ja voi hyvin. Karjalainen iloisuus, laulu ja yhteisöllisyys vetävät puoleensa. Meiän kanssa viihtyy.

 Kuitenkin nuorison ja nuorten aikuisten mukaan saaminen on meidänkin Liitollemme suuri haaste. Karjalainen Nuorisoliitto tekee hyvää työtä omalla sarallaan, ongelma onkin varsinaisten seurojemme ikäjakaumassa. Haluaisimme tarjota toimintaa ja mukanaoloa myös elämän ”ruuhkavuosissa” olevalle sukupolvelle. Asiaa varmasti auttaisi, jos tilaisuuksiemme ohjelma olisi ehkä vähän ”lapsiystävällisempää” tai lapsille olisi järjestetty omaa ohjelmaa.

 Järjestömme kehittämisen ohella meillä on toki muitakin projekteja. Karjalan kielen saamista vähemmistökieleksi ajoimme yhdessä Karjalan kielen Seuran kanssa. Se onnistuikin. Viime vuoden marraskuussa kieli sai tuon ansaitsemansa statuksen.

 Toinen lähiajan onnistuneista projekteista oli muistomerkkihanke Veikko Vennamolle Lapinlahdelle asutusmuseon yhteyteen. Muistomerkki paljastettiin viime toukokuussa. Vennamo toimi asutustoiminnan vaikuttajana ja johtajana vuosina 1940–1959.

 Siirtolaisten asuttamistahan toteutettiin ympäri Suomea Lappia lukuun ottamatta. Saman kunnan ja kylän asukkaat pyrittiin sijoittamaan lähekkäin samalle alueelle. Uusikirkkolaisten sijoituspaikkoina olivat Angelniemi, Halikko, Karuna, Koski T.l., Marttila, Perniö, Sauvo ja Somero. Nyt kun aikaa on kulunut jo 70 vuotta, on elämä mennyt eteenpäin ja ihmiset ovat osittain siirtyneet uusille paikkakunnille. Siksi onkin hienoa, että myös täällä pääkaupunkiseudulla teillä on oma ”yhteisönne”, oma yhdistyksenne jonka piirissä voitte toimia.

 Karjalan Liiton viimeisimpiä hankkeita on hakemus helmikuun viimeisen päivän julistamiseksi myös karjalaisuuden päiväksi. Olisi todella luontevaa, jos Kalevalan päivä, 28.2. olisi virallisesti myös karjalaisuuden päivä, ovathan Kalevalan runot suurimmalta osin kerätty Karjalan alueelta, lähinnä Pohjois-Karjalasta.

 Hyvä juhlaväki

Runot, sananparret, laulut ja laululeikit ovat aikoinaan olleet tärkeitä yhteisöllisyyden luojia, tiedon välittäjiä ja viihdyttäjiä. niistä ajoista maailman tiedonvälitys on muuttunut huikeasti. Tänä päivänä puhutaan paljon sosiaalisesta mediasta. Silloinhan tarkoitetaan Facebookia eli kotoisasti naamakirjaa, Twitteriä, You Tubea ja muita interaktiivisia nettiyhteisöjä. Toiset ovat ehdottomasti niiden kannattajia, toisia mietityttää niiden tietynlainen turvattomuus. Vastuukysymykset esimerkiksi keskustelupalstoilla puhuttavat. Erityisesti lasten ja nuorten kohdalla netin käytön hyvät ja huonot puolet korostuvat ja vaaditaan vanhemmilta sekä valppautta että viitseliäisyyttä seurata jälkikasvun nettiselailua.

 Varsinaista internettiä koskevaa lainsäädäntöä ei Suomessa vielä ole. Olisi kuitenkin tärkeää, että myös netissä olisi tietyt pelisäännöt jotka koskisivat kaikkea nettikirjoittelua ja siellä käytävää keskustelua erityisesti yksilön suojan kannalta. Olisi tärkeää, että asianomaiset ministeriöt perustaisivat työryhmän pohtimaan näitä ongelmia. Tuloksia voitaisiin sitten hyödyntää ensi keväänä, kun tuleva hallitus tekee ohjelmaansa.

 Internet on joka tapauksessa tullut jäädäkseen ja sen kanssa on opittava elämään. Netin merkitystä koko maailmalle kuvaa hyvin se, että perjantaina ennen Nobelin rauhanpalkinnon voittajan julkaisua Internet ja sen kehittäjät olivat veikkauksissa yksi mahdollinen voittaja.

 Netin ehdottomia hyviä puolia on siellä liikkuva valtava tietomäärä josta hyvä esimerkki on esimerkiksi yhdistysten kotisivut. Minunkin oli helppo katsoa netistä ennen tänne tuloani Pääkaupunkiseudun uusikirkkolaisten nettisivuilta millainen teidän yhdistyksenne on, millaista toimintaa teillä järjestetään ja ketä tuttuja yhdistykseenne kuuluu. Teillä onkin siellä paljon asiaa.

 Erityisesti kiinnitin huomiota ”Uuvekirkon murresanastoon” ja uusikirkkolaisten sanontojen runsauteen. Murresanoista ”haltittu” kuulosti kyllä aika hauskalta kirosanalta. Ei todellakaan miltään ärräpäältä. Sananparsista osa oli entuudestaan tuttuja, osa minulle ennenkuulumattomia kuten ”Sit vast toiseen tuntoo , ku yhtehine suolasäkki o syöty.” Pitää kyllä paikkansa, suolasäkin kuluttamiseen taitaa mennä ainakin muutama vuosi!

 Yhä useammat karjalaseurat, pitäjäseurat ja sukuseurat ovat perustaneet omat kotisivut. Niiden sisältö kertoo usein tulevasta toiminnasta ja hyödyttää siten jäsenistöä. Matkakertomukset kotiseutumatkoista, valokuvat ja pöytäkirjat kertovat yhdistysten menneestä toiminnasta. Paljon on myös oman rajantakaisen kylän tai pitäjän karttoja, valokuvia ja muisteloita elämästä ennen evakkoutta tai evakkotaipaleelta.

 Netti on väline jonka käytön jokainen tämän päivän nuori osaa ja joka on heille luonteva paikka etsiä tietoa ja kommunikoida. Tämä onkin meille vanhemmille haaste tehdä sivuistamme myös nuorisoa kiinnostavia. Helpoin ja yksinkertaisin tapa on ottaa nuoriso mukaan nettisivujen tekoon, sekin on yksi osa meidän toimintaamme ja kiinnostavuudessaan varmasti houkuttelisi mukaan.

 Huolimatta netin maailmanvalloituksesta ihan tavallinen kirja pitää kyllä vahvasti kiinni omasta asemastaan. Yksi osoitus siitä on Karjalan Liiton kirjakilpailut. Suurimmalta osaltaan omakustanteina ilmestyvät kirjat sisältävät tarkkoja historiallisia merkintöjä ja henkilökohtaisia muisteluita. Ihmisillä  on selvästi tarve kirjata mahdollisimman paljon tietoa kansien väliin myös tulevien sukupolvien tiedoksi ja tutustuttavaksi.

 Tänä vuonna kylä- ja pitäjäkirjasarjaan on ilmoittautunut 15 toinen toistaan mielenkiintoisempaa teosta, jotka käsittelevät karjalaa, karjalaisuutta ja evakkoutta. Tällä kertaa on minulla mieleinen urakka tutustua teoksiin ja valita niistä kilpailun voittaja.

 Hyvät heimoveljet ja -siskot

 Moni teistä varmaan muistaa, että nuoruudessani olin kilpahiihtäjä. Valmistuttuani diplomi-insinööriksi olin muutaman vuoden teollisuuden palveluksessa ja ammattipoliitikko viimeiset 14 vuotta. Elämässä olen katsonut eteenpäin ja siirtynyt aina uusiin haasteisiin. Se ei kuitenkaan tarkoita menneisyyden unohtamista. Hiihtäjätaustani yli kahdenkymmenen vuoden takaa kulkee mukanani tärkeänä ja arvokkaana osana minua.

 Samoin on tilanne karjalaisten ja Karjalan Liiton keskuudessa. Rajantakaisen Karjalan menetykset, evakkous ja ulkopuolisuus ovat osa karjalaisten menneisyyttä ja tulee aina kulkemaan mukanamme. Se ei kuitenkaan estä meiltä tulevaisuuteen tähyämistä, kehittymistä ajan hengessä ja toimintamme sopeuttamista nyky-yhteiskuntaan.

 Menneisyyden arvostaminen kuuluu karjalaisuuteen. Millainen runsaudensarvi monipuolinen karjalainen kulttuuri onkaan. Musiikki, kuvataiteet, kädentaidot, ruokakulttuuri ja kirjallisuus ovat ehtymättömiä lähteitä, joista itse ammennamme ja joita voimme jakaa myös muille karjalaisuudesta kiinnostuneille.

 Monet jäsenseuramme pohtivat miten jatkaa nyt kun viimeiset rajan takana syntyneet ja sylivauvoina evakkoon lähteneet ovat jo varsin iäkkäitä. Vetovastuu monessa seurassa on ollut vielä heidän harteillaan. Nuorempien sukupolvien saaminen mukaan toimintaan on monesti haaste. Mitään yhteistä neuvoa ei pulmaan voi antaa. Selvää on kuitenkin, että vain järjestämällä nuorempiakin kiinnostavaa mielenkiintoista toimintaa voidaan edes odottaa uusia tulijoita. Tärkeää on myös perikarjalainen asenne uusia tulijoita kohtaan: ”Astu sissää, on siint tult muitakii! Tervetulloo”.

 Arvoisa juhlaväki

 Karjalaisuus istuu osalle meistä paremmin kuin toisille. Vaikka osa ihmisen juurista olisikin Karjalassa, ei karjalainen kulttuuri välttämättä tunnu sävyltään siltä omimmalta. Evakkojen lapset ovat menneet naimisiin Suomen eri heimojen jälkeläisten kanssa, joka on osaltaan sekoittanut ja rikastanut perinteitä. Omien vanhempien suhtautuminen menneisiin polviin ja perintöön vaikuttaa paljon taustakulttuuriin sitoutumiseen. Toisaalta ilman suoranaisia karjalaisia juuriakin voi karjalaisuus tuntua henkiseltä kodilta.

 Omat juureni ovat isän puolelta Talissa ja äidin puolelta Viipurissa. Meillä kotona karjalaisuus välittyi monen arkisen asian, kuten ruokien ja juhlatapojen kautta. Samoja tapoja noudatetaan nyt omassa kodissani ja kolme lastani tuntevat hyvin karjalaisen taustansa. Meille voi aina tulla myös ilmoittamatta ja silloin lautanen katetaan tulijallekin. Karjalanpiirakoiden rypyttäminen sujuu jo hyvin kahdelta vanhemmalta ja 4-vuotias Ristokin on jo kehittymässä mestariksi.

 Omasta ja Karjalan Liiton puolesta toivotan Pääkaupunkiseudun uusikirkkolaisille oikein hyvää 35-vuotispäivää ja tietysti antoisia toimintavuosia myös tulevaisuudessa.