Käkisalmen Kaupungin Rouvasväen Yhdistys ry 155 vuotta, juhlapuhe

20.11.2010 | Ajankohtaista, Puheet

Marjo Matikainen-Kallström
Karjalan Liiton varapuheenjohtaja
kansanedustaja
Käkisalmen Kaupungin Rouvasväen Yhdistys ry 155 vuotta, juhlapuhe
20.11.2010, Karjalatalo

 Hyvät juhlivat rouvat, hyvät karjalaiset ja karjalaisuuden ystävät

 Enpä muista, että olisin koskaan aikaisemmin saanut kunnian puhua näin iäkkään ja virkeän syntymäpäiväsankarin juhlissa. Tuntuu aivan uskomattomalta, että yhdistys on säilynyt toimivana kaikkien näiden vaikeidenkin vuosien yli. 150 vuodessa maailma ja Suomi yhdistyksen ympärillä ovat muuttuneet aivan valtavasti. On koettu itsenäistymisen aika sotineen, iloinen kaksikymmentäluku sekä talvi- ja jatkosodan murheet ja evakkous. Yhdistyksen elinvoimaisuutta kuvaa hyvin se, että sotien jälkeen jatkettiin tarmokkaasti vähempiosaisten auttamista, vaikka yhdistyksen jäsenten omakin elämä oli suistunut uusille raiteille.

 Toiminnan painopisteen siirtyminen käkisalmelaisen ja karjalaisen kulttuurin vaalimiseen ja säilyttämiseen on luonteva jatko aikaisemmalle toiminnalle nykyisissä yhteiskunnallisissa oloissa. Myös yhdessä muisteleminen ja muistojen jakaminen kuuluu tietysti asiaan kun karjalaiset kohtaavat.

 Hyvä juhlaväki

 Naisten omilla yhdistyksillä on ollut kautta historian aina suuri merkitys. Usein niistä puhutaan ompelukerhoina ja kahviseuroina, mutta todellisuudessa historia osoittaa, että monilla niistä on ollut suurta yhteiskunnallista merkitystä. Kyllä ompelutöitä ja kahvinjuontiakin on aina harrastettu, mutta naiset ovat pystyneet sen ohella myös muuhun toimintaan.

 Naisten yhdistyksissä naiset ovat saaneet hoitaa puheenjohtajuutta, pitää huolta taloudesta ja suorittaa monia muita yhdistyksen toimintaan liittyviä tehtäviä. Yhdistyksen toiminnassa mukana olleet ovat samalla oppineet monia hyödyllisiä taitoja. Naiset ovat itse hoitaneet asiat ja kantaneet vastuun – kahvit on keitetty siinä muiden töiden ohessa.

 Vuosien varrella on autettu köyhiä, on tuettu lapsiperheitä, on ohjattu nuorisoa ja pidetty huolta vanhuksista. Tämä kaikki on tehty omien tointen ohessa vapaaehtoisin voimin. Naisten laajoihin sydämiin on mahtunut omista huolehtimisen lisäksi myös lähimmäisenrakkaus ympärillä olevan yhteiskunnan puutteessa oleviin. Pienessä yhteisössä on autettu kädestä pitäen, suuremmissa on luotu edellytyksiä laajempaan avunantoon.

 Paitsi konkreettisen avun antamista, on hankittu erilaisin myyjäisin, teatteri- ja musiikkiesityksin, arpajaisten ja tanssiaisten avulla markkoja ja euroja jaettavaksi tärkeiksi koettuihin kohteisiin. Huolellisina taloudenpitäjinä naiset ovat luonnostaan osanneet hyödyntää myös rahavarat mahdollisimman tarkasti ja taloudellisesti.

 Kuten teidänkin yhdistyksenne, monet muutkin yhdistykset tukivat alussa opetusta ja erityisesti vielä tyttöjen opetusta. Viisaasti on ymmärretty naisten koulutuksen merkitys yhteiskunnan hyvinvoinnille. Nykypäivänä tällä hetkellä monen meidän tukikohteena on Kirkon ulkomaanavun globaali Naisten pankki tai jokin muu väylä millä tuemme nimenomaan kehitysmaiden naisia. ”Tukemalla naista, autat koko kylää”, on hyvä slogan. Niin tapahtui meillä aikoinaan ja niin tapahtuu nyt kehitysmaissa.

 Arvoisat rouvat

 Yhdistyksenne puheenjohtaja Liisa Tenkanen ystävällisesti lähetti minulle Simo Kärävän ja Olli Tenkasen toimittaman kirjan ”Käkisalmemme”. Sen lähes kolmesta sadasta sivusta huokuu vankka kotiseututunne ja ylpeys käkisalmelaisuudesta. Kirjassa on taitavasti yhdistetty eri kirjoittajien tekstejä ja saatu siitä mielenkiintoinen ja luettava kokonaisuus.

 Teidän kirjanne on julkaistu vuonna 2001. Joka vuosi ilmestyy aina uusia ja toinen toistaan mielenkiintoisempia kirjoja Karjalan alueen kylistä, kunnista, pitäjistä ja kaupungeista sekä yksityisten henkilöiden tai yhteisöjen muisteluista. Karjalan Liitto onkin jo usean vuoden ajan järjestänyt joka vuosi 2 kirjakilpailua. Toisessa valitaan vuoden karjalainen kirja ja toisessa vuoden karjalainen pitäjä- tai kyläkirja. Molempiin sarjoihin osallistuu säännöllisesti toistakymmentä kirjaa.

 Suurimmalta osaltaan omakustanteina ilmestyvät kirjat sisältävät tarkkoja historiallisia merkintöjä ja henkilökohtaisia muisteluita. Ihmisillä on selvästi tarve kirjata mahdollisimman paljon tietoa kansien väliin myös tulevien sukupolvien tiedoksi ja tutustuttavaksi. Sanotaankin, että Karjala on Suomen, ehkä jopa maailman tarkimmin kirjallisesti kuvattu alue.

 Tänä vuonna oli minun vuoroni toimia voittajan valitsijana pitäjä- ja kyläkirjasarjassa. Eihän siinä ihan Finlandia-palkinnosta ollut kysymys, mutta valinta oli varmasti ihan yhtä vaikea. Tällä kertaa kirjoja oli 15 ja oikeastaan jokainen niistä olisi ollut kunniakirjan arvoinen. Tällä kertaa valintani osui Leni Koukarin toimittamaan kirjaan ”Kaksi kotia, monta tarinaa”.  Laajasta materiaalista on huolella toimitettu helposti avautuva teos. Sen vahvuuksia ovat runsaslukuinen kirjoittajajoukko, monipuolinen sisältö ja kauniisti toteutettu ulkonäkö. Kirja on mainio lukukirja ihan kenen vain luettavaksi.

 Hyvät ystävät

 Karjalan Liitto viettää tänä vuonna 70-vuotisjuhliaan. Aika paljon vähemmän kuin teidän yhdistyksenne. Aktiivisina ja ripeinä ihmisinä karjalaiset tarttuivat toimeen heti sodan loputtua. Karjalan liitto perustettiin 20.4.1940 Helsingissä noin 400 kokousvieraan läsnä ollessa karjalaisen henkisen, taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin turvaamiseksi.

 Liittomme on 70-vuoden aikana muuttunut ja uudistunut aikansa mukana. Uuden strategian mukaisesti liitto ylläpitää ja edistää karjalaista kulttuuria. Nykyään liittoon kuuluu 470 jäsenyhdistystä ja –säätiötä. Viime vuonna saimme uusia henkilöjäseniä lähes 3000. Vähän yllättyneinäkin voimme kysyä mikä muu järjestö pystyy tähän? Karjalaisuus ja karjalainen kulttuuri elää ja voi hyvin. Karjalainen iloisuus, laulu ja yhteisöllisyys vetävät puoleensa. Meiän kanssa viihtyy.

Kuitenkin nuorison ja nuorten aikuisten mukaan saaminen on meidänkin Liitollemme suuri haaste. Karjalainen Nuorisoliitto tekee hyvää työtä omalla sarallaan, ongelma onkin varsinaisten seurojemme ikäjakaumassa. Haluaisimme tarjota toimintaa ja mukanaoloa myös elämän ”ruuhkavuosissa” olevalle sukupolvelle. Asiaa varmasti auttaisi, jos tilaisuuksiemme ohjelma olisi ehkä vähän ”lapsiystävällisempää” tai lapsille olisi järjestetty omaa ohjelmaa.

 Järjestömme kehittämisen ohella meillä on toki muitakin projekteja. Karjalan kielen saamista vähemmistökieleksi ajoimme yhdessä Karjalan kielen Seuran kanssa. Se onnistuikin. Vuosi sitten kieli sai tuon ansaitsemansa statuksen. Nyt keskustellaan siitä, mitä se konkreettisesti merkitsee. Valtionavustusten saaminen kielen elvytykseen ja kehittämiseen olisi todella tärkeää.

 Toinen lähiajan onnistuneista projekteista oli muistomerkkihanke Veikko Vennamolle Lapinlahdelle asutusmuseon yhteyteen. Muistomerkki paljastettiin viime toukokuussa. Vennamo toimi asutustoiminnan vaikuttajana ja johtajana vuosina 1940–1959.

Siirtolaisten asuttamistahan toteutettiin ympäri Suomea Lappia lukuun ottamatta. Saman kunnan ja kylän asukkaat pyrittiin sijoittamaan lähekkäin samalle alueelle. Käkisalmelaiset sijoitettiin silloin pääosin Heinolan ympäristöön ja ilmeisesti osa myös Seinäjoelle. Nyt teitä taitaa olla ympäri Suomea niin kuin muitakin karjalasitaustaisia sukuja ja kyläkuntia.

 Karjalan Liiton viimeisimpiä hankkeita on hakemus helmikuun viimeisen päivän julistamiseksi myös karjalaisuuden päiväksi. Olisi todella luontevaa, jos Kalevalan päivä, 28.2. olisi virallisesti myös karjalaisuuden päivä, ovathan Kalevalan runot suurimmalta osin kerätty Karjalan alueelta, lähinnä Pohjois-Karjalasta.

Arvoisa juhlaväki

 Käkisalmen Kaupungin Rouvasväen Yhdistys on viisaasti ottanut siipiensä suojaan myös muita kuin puhtaasti käkisalmelaisia. Arvokas lisä kaikille Karjalan Liiton seuroille ovat uudet, karjalaisuudesta kiinnostuneet jäsenet täysin riippumatta siitä ovatko heidän juurensa Karjalassa vaiko Satakunnassa tai Uudellamaalla.  Ilman suoranaisia karjalaisia juuriakin voi karjalaisuus tuntua henkiseltä kodilta.

 Omat juureni ovat isän puolelta Talissa ja äidin puolelta Viipurissa. Meillä kotona karjalaisuus välittyi monen arkisen asian, kuten ruokien ja juhlatapojen kautta. Samoja tapoja noudatetaan nyt omassa kodissani ja kolme lastani tuntevat hyvin karjalaisen taustansa. Meille voi aina tulla myös ilmoittamatta ja silloin lautanen katetaan tulijallekin. Karjalanpiirakoiden rypyttäminen sujuu jo hyvin kahdelta vanhemmalta ja 4-vuotias Ristokin on jo kehittymässä mestariksi.

 Omasta ja Karjalan Liiton puolesta toivotan yhdistyksellenne onnea ja menestystä myös tulevaisuudessa ja teille kaikille oikein antoisaa juhlaa ja mukavaa loppusyksyä. Eiköhän mennä kahville ja haastella siellä lissää.

 

 

Kokoomus Karjalan liitto TEK WAU! Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto Eduskunta