Kiinteistöomistus kiistakapulana

17.10.2012 | Ajankohtaista, Kirjoitukset

Julkaistu 15.10.2012 englanninkielisenä Pan-Eurooppa Instituutin Baltic Rim Economies-katsauksessa (linkki katsaukseen tekstin lopussa).

Kiinteistöomistuksesta luovutetun Karjalan alueella on keskusteltu sotien päättymisestä lähtien. Vuosien myötä sitä koskeva lainsäädäntö on muuttunut molemmin puolin rajaa, samoin asenneilmasto. Välillä asiasta käyty keskustelu on ollut kiivastakin, välillä ystävällisempää. Myös keskustelijoiden asiantuntemuksen taso on vaihdellut suurestikin.

Ulkomaalaisten kiinteistöomistusta Venäjällä yleensä ei ole viime vuosina rajoitettu uusilla määräyksillä. Se on täysin mahdollista lähes kaikkialla muualla, ei kuitenkaan rajavyöhykkeellä. Venäjällä rajavyöhyke määritellään kansainvälisesti vertaillen poikkeuksellisen leveäksi. Maalla on maarajaa yli 14 000 kilometriä ja rajavyöhykkeen leveys vaihtelee 5-50 km paikasta riippuen.

Lainsäädäntö, jolla rajoitetaan ulkomaalaisten mahdollisuutta omistaa maata koko pitkän rajan raja-alueilla, on annettu 25.10.2001. Kymmenen vuotta myöhemmin 9.1.2011 Venäjän presidentti Dmitri Medvedev hyväksyi asetuksen, joka sisältää tarkan luettelon raja-alueista, joilla ulkomaalaiset eivät voi maata omistaa.

Asetuksen tultua voimaan ovat suomalaiset aktiivisesti ottaneet siihen kantaa ja pyrkineet vaikuttamaan siihen, että suomalaiset pystyisivät ostamaan kiinteistöjä Venäjältä, myös koko luovutetun Karjalan alueelta. Edellinen presidenttimme Halonen on ottanut asian useasti puheeksi keskusteluissaan Venäjän johdon kanssa.

Alueluettelon mukaan luovutetun Karjalan alueesta vain Käkisalmen, Pitkärannan ja Terijoen piirit sekä osa Sortavalan piiriä jäävät raja-alueen ulkopuolelle.  Kaikkien muiden alueiden osalta maaomistus on muuttunut laittomaksi ja siitä on luovuttava. Viimeinen takaraja vapaaehtoiselle luopumiselle oli vuosi asetuksen antamisesta, tämän vuoden
tammikuun yhdeksäs päivä.

Tämän jälkeen maaomaisuus voidaan pakkohuutokaupata tai lunastaa valtiolle. Molemmissa tapauksissa myyntihinta luovutetaan entiselle omistajalle. Mikäli ulkomaalainen omistaa rakennuksia on hänellä ensisijainen oikeus vuokrata maakiinteistö, jolla rakennukset sijaitsevat, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Oikeus vuokrata maata myös raja-alueelta on siis edelleen mahdollista. Venäjällä on kuitenkin huomioitava tarkat määräykset, joiden mukaista maan käyttötarkoitusta, esim. maatalousmaata, ei saa käyttää muihin tarkoituksiin. Metsämaa on valtion omistuksessa, eikä sitä saa ostaa lainkaan.

Vastavuoroisuus

Suomessa on tässä keskustelussa usein otettu esiin toive maiden välisestä vastavuoroisuudesta. Joko venäläisiltä on kiellettävä maan ostaminen Suomesta tai suomalaisille on annettava oikeus ostaa maata luovutetun Karjalan alueelta. Perusperiaatteet ovat jo nyt samat, ulkomaalainen saa ostaa maata molemmissa maissa. Erilainen kohtelu koskee rajavyöhyke alueita, joka meille suomalaisille juuri on ongelmallista.

Suomessa raja-alue on huomattavasti kapeampi Venäjään verrattuna, Etelä-Suomessa vain muutama sata metriä ja pohjoisessakin vain muutama kilometri.  Kiinteistö kaupoille rajavyöhykkeellä ei ole minkäänlaisia rajoituksia. Sen sijaan rajavyöhykkeellä on kyllä liikkumis- ja rakentamisrajoituksia, jotka koskevat kaikkia siellä oleskelevia.

Suomessa on 1.1.2000 lähtien ulkomaalaiset saaneet vapaasti ostaa ja omistaa kiinteistöjä. Tämän hetken arvio venäläisten omistamien kiinteistöjen määrästä on noin 5000 – 7000. Se on noin 0,2 prosenttia kaikista Suomessa olevista tiloista ja tonteista. Vastaavasti on arvioitu, että suomalaisten omistuksessa olisi muutamia kymmeniä kiinteistöjä itärajan takana. Venäjällä on ulkomaalaisten maanomistusta koskeva rekisteri, mutta se ei ole
julkinen, joten täsmälleen oikeaa määrää on vaikea arvioida.

Kanssakäymisen helpottamiseksi on Suomessa ehdotettu, että ulkomaalaisille kiinteistöjen omistajille tulisi luoda kiinteistöasiamiesjärjestelmä. Silloin kaikilla ulkomaalaisilla tulisi olla asiamies, joka vastaisi kiinteistöön kohdistuvien maksujen ja muiden velvoitteiden hoitamisesta. Toistaiseksi on arveltu, ettei järjestelmästä olisi merkittävää apua esimerkiksi omistajan tavoitettavuuteen, joka on yksi ongelmista. Lisäksi järjestelmä tulisi valtiolle melko kalliiksi, koska kaikkia kuluja ei kuitenkaan voitaisi periä järjestelmän käyttäjiltä.

Tästä eteenpäin

Tällä hetkellä tuntuu selvältä, että Venäjän maaomistusta koskeviin lakeihin ei olla tekemässä muutoksia. Ainut luovutetun Karjalan maa-alueisiin vaikuttava liikkumavara on rajavyöhykkeeksi määritellyn alueen syvyys. Nyt raja-alueen leveys suomen kohdalla on kymmeniä kilometrejä.

Vastavalittujen presidenttien, Suomen Sauli Niinistön ja Venäjän Vladimir Putinin ensimmäisessä tapaamisessa tästä suomalaisia huolestuttavasta maanomistusongelmasta keskusteltiin. Presidentti Putin oli todennut, että suomalaiset, samoin kuin muutkin ulkomaalaiset, voivat vapaasti ostaa maata Venäjältä, vain raja-alueilla maan osto on kielletty. Hän lupasi joka tapauksessa selvittää mitä asialle voitaisiin tehdä.

Asia otettiin esille myös Suomessa elokuussa vierailleen Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov kanssa. Keskusteluissa valtiojohdon kanssa käsiteltiin myös suomalaisten maakauppoja Venäjällä. Ulkoministeri Lavrov kertoi aiheena olleen, voisiko raja-alue olla Suomen kohdalla nykyistä kapeampi. Tätä pidettiin hyvänä jatkona presidenttien väliselle keskustelulle asiasta.

Yhteistyö suomalaisten ja Karjalan alueella asuvien venäläisten kanssa on vuosikymmenien kuluessa parantunut merkittävästi. Tälläkin hetkellä on meneillään useita yhteistyöhankkeita, joihin osallistuu sekä paikallisia että suomalaisia toimijoita. Yhteistoiminta yksityisten ja yhdistysten välillä on vilkasta.

Nyt kun Venäjästä tuli WTO:n jäsen, minkä odotetaan hyödyttävän merkittävästi suomalaisyrityksiä alempien tullitasojen ja pitkällä tähtäimellä vakiintuvan yritysilmaston myötä, toivotaan myös yritystoiminnan rajan yli vilkastuvan. Neuvottelut viisumivapaudesta EU:n kanssa, rajanylityspaikkojen kehittämishankkeet ja mahdollinen rautateiden henkilöliikenteen aloittaminen Petroskoista Ouluun ja Joensuuhun ovat myös
hankkeita, jotka madaltavat entisestään itäistä rajaamme. Rajavyöhykkeen kaventaminen ja ulkomaalaisten maaomistuksen salliminen luovutetun Karjalan alueella olisi meille suomalaisille tärkeää. Prosessi jatkuu.

Marjo Matikainen-Kallström
kansanedustaja, DI, eMBA
Karjalan Liiton puheenjohtaja

Alla linkki Baltic Rim Economies -katsaukseen

http://www.tse.fi/FI/yksikot/erillislaitokset/pei/Documents/BRE%202012/BRE%204%202012.pdf

Kokoomus Karjalan liitto TEK WAU! Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto Eduskunta